Emäntäretket

Puukarin Pysäkki

Korhosen ämmä kuhuttiin kyllään Puukarin Pysäkille, paikan Emäntä, Korhoska hääkkii, oli jotta jos oettoo karjalaista ruokkoo halluutta maistoo niin tiältä löyttyy! Muutaman tunnin vierraillu venyhhii kaksipäiväseks kun leivottavvoo, maisteltavvoo ja haasteltavvoo oli vaikka ja mitä.

Ai mike?
Puukarin Pysäkki on majatalo ja ravintola, oikkee karjalaisen ruuvan kehto. Puukari sijjaihtee Pohjois-Karjalassa Valtimolla Kajaaniin menevän tien varressa hulppeissa vaaramaisemissa, osoitteessa Kajaanintie 844, 75700 VALTIMO.

Ai mittee?
Puukariin voi pysähtyy ohimennen kahveelle tahikka tulla nautiskelemmaa alakartteja, kaikki ruoka on takkuuvarmmoo lähiä ja luomua, omassa keittijössä perintteit kunnijoittaen tehty, aettoo karjalaista. Muutahhii tekemistä löyttyy: hiihtolatui mennöö talavisin vierestä, savusaunnoon piässöö millonka halluu, kesäsin ravintelissa on konsertti-illallisia. Majatalosta järjestettään hiihto-ja pyörävaelluksii sekä hiljentymisviikonloppuja. Ruisleivän leivontakurssillehhii on mahollista piästä! Päivällisennii emäntä tarjjoillee ussein kantelekonsertilla, hään mukkoon piässöö kerreemmään villiyrttösiä jos halluu.

Puukarin Pysäkki
https://www.puukarinpysakki.com/

Instarammissa
@kareliankitchen

Korhoskan saapuussa uamusta oli Puukarin keittijössä jo täyvet tohinat piällä. Leipätaikinat tekkeytymässä, jakeluruuvat tulossa uunista ja päivän lounasta valamiina. Vanhemmalla emännällä oli piirakan teko alulla, hää kahtohhii minnuu ja kysäsi jotta ossaatkos sie mitteen. Kylhä mie jottai, ja niin piäsi Korhosen ämmähhii osallistummaa piirakkatalakoissiin. Perintteisseen karjalaisseen tappoon laitettiin vierraat heti töihi ja hyvä niin, oppiin tänne olttiinni tultuna ja parraiten sitä tutustuu kun samalla vähän jottai tekköö ja on hyövyksi. Mukavast mäni pulikointi kun samal haastelttiin Puukarin alakuajoist, kotiseuvusta ja perinteisen ruuvan arvostuksesta. Nämäne näkkyy Puukarissa hyvin: ruokkoo kunnijoitettaan ja vierraille haluttaan tarjota aettoo ja parasta. Viljat omasta muasta, lihat läheltä ja itse palvattua, kaikki osat käytettään hyövyksi eikä mittee mäne hukkaan.

Vierrailun piäkohteeksi olttiin puhuttu ruisleipä, josta Puukari onnii erityisen kuulluisa. Samassa leipätiinussa on vuossii tehty leivät, suvussa säilyny juuri herätellään pari kerttoo viikkoon tiinun reunoilta. Puukarin Pysäkin keskiössä on suuri, akan kokosilla haloilla lämmäytettävä leivinuuni, jossa ruislimput paistellaan. Puukarin Korhoska näätti käjestä pittäin kuinka ruisleivät leivottaan ja muottoillaan, Korhosen ämmähhii sai kokkeilla vaan kyllä oli aikamoista kissansilittellyy, puuttuu vuosikymmenen kokemus näistä käsistä. Sitäpä on hyvä näillä opella ruveta kartuttammaan, ohjjeet sain mukkoo ja ketä kiinnostelloo kotonahhii kokkeilla, niin ohjjeet löyttyy tieltä.

Puukarriin kannattoo lähtöö sekä ruuvan että jo pelkästeen emänttii kahtommaa. Puukarin emäntä Anni ossoo rempseellä asentteellaan luuva semmosen ilimapiirin, jotta heti tuntoo olonsa kotosaksi ja tervetulleeks, ihan kun kottii tulis, Korhoshahhii olis voinunna isttuu tuvassa kuinka ja pitkeen tahansa juttuloilla. Noppeeta tulloo seleväksi Annin rakkaus kotiseuttuun ja aittoon tekemisseen, mitenkä hää on imminen joka halluu jakkoo tätä ommoo hyvveensä kaikille ja kaikki tämä näkkyy Puukarissa vierraillessa oikkein erityisesti. Kun syvämmellä tekköö, se on aina hyvvee ja kaanista, ja sitä kannattee tulla kauvemppoohhi kahtommaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *