Emäntäretket,  Yleinen

Vuokkiniemi & Kostamus

Vuokkiniemi

Heinäkuun lopulla Korhoska lähti kaveriporukkalla viettämmään viikonvaihetta Vennäälle. Vaikka rajankylessä oon ikän asuna, eipä oo toisel puolel tullu ennen käyttyy, toverit sentään oli tottuneita kostankävijöit ja tankkausturistei, jotenka ei oltu kaikki ihan ummikona ulkomail. Korhosta on ain kiehtona rajan takanen Karjala, syyt en tiijä, mutta tuntuipa hyvält piästä kahtommaan, miltä näyttee.

Galinan takapihalt hilipastiin nuapurin kualimuan poikki Lammasjärvveen uimmoon.

Viikonlopun perimmäinen syy oli käyvä Vuokkiniemessä, koska siellä ei ole varsinaisesti mitteen ja se on ihanaa. Vuokkiniemi on pieni Vienan Karjalan kylä 53 kilomeetriä Kostamuksesta pohjosseen. Karttoo ja ohjetta kannattaa ladata etukätteen puhelimmeen, kun on venäjän pojilta unohtuna laittoo tienviittoo joka risteykseen ja äkkii löyttee ihtensä harhailemasta Kostamuksen valtavalta kaivosalueelta, jonka sivusta hämynen hiekkatie Vuokkiniemeen kiänttyy. Hiekkatie on todellahhii hiekkatie ja paikoin madellaan 30 km tuntivauhtia paikallisten pyyhkiessä sattaakahtakymppiä ohitse. Maisema on puskoo ja ikimehtää: joka puolella näkkyy kelottuneita honkia ja pieniä suolänttejä, minkälaisia Suomen puolella näkkee vain luonnonsuojelualueella.

Aurinkon paisteessa Vuokkiniemi näyttää Suomifilimiltä suorroon kultaselta viiskytäluvulta. Näissä maisemissa Korhoshahhii tunsi ihtensä melekkein Ikosen Ansaksi ja koko ajan tulihhii vilikkuiltuu jossa missäs se Tauno on.

Vuokkiniemessä ei ole hotellia taikka muuta ylleistä makkuupaikkoo, vaan kylällä on useampi henkilö, joka tarjoaa kotimajoitusta. Vuokkiniemiseura ry:n nettisivuilta löytyy lista majoittajista ja heijän puhelinnumeronsa. Kaikki majoittajat puhuvat suomea, jotenka toimmeen kyllä tullee vaikka ei venettä yhtään puhhuiskaan.  Meillä oli ilo piästä Galinan luokse, hää on eläkkeellä oleva suomenkielenopettaja ja asuu hirsitalossa Lammasjärven rannalla. Heti alusta alkkaan oli kuin olisi mummolaan tullut: meitiä odotti perillä perinteinen seihtemän sortin päivällinen ja pullakahveet.

Naapuril oli possui, pieniä!
Karjalan neijot kualimuan vartijoin.

Ruuvan jälestä tehtiin kävelylenkki Vuokkiniemen kylälle. Kylällä on kylätalo, koulu, kauppa ja posti. Vuokkiniemellä on noin 300 asukasta vuan vilkasta tuntui silti olevan, kaupan edessä pidettiin selvästi perinteistä kyläkokkousta. Kylänraitti piättyy Ylä-Kuittijärven rantaan, järvi on iso ja maisemat uppeet. Kylänraitin vieressä menee matala harju, jota myöhen piässöö kävelemmään takassii, harjun piällä on kylttiin mukkaan museota, vaan kiinni olivat rakennukset joten tutustumatta jäi. Lenkin aikana Galina oli lämmäyttänyt saunan tulille, ja voe että kun oli mukavvoo ensinnä saunnoo ja sittenkä hilipasta nuapuri talon sivusta pellonpoikki Lammasjärveen uimmaan. Mitäpä tuota ihminen muuta kesälomalla tarvihtookaan, kotoa jos pois piässöö ja vähän saunoa niin siinä jo on.  Heti Galinan pihalla tulloo olo, jotta nyt mie oon matkanna niihin kultassiin suomivilimeihin, kumppuilevvaa niittyä, ja lamppaita, harmait talloin lähekkäin, nuapurin pihalle on tervetullut koska kaikkihan myö ystävvii ollaan, koivujen välist siinttöö Lammasjärvi jonka tuakse aurinko laskoo.

Ikkunat kohti Karjalaa.
Näis on jottai kaunista ja surullista.

Kotimajoituksen hinta oli 40 euroa henkilöltä per vuorokausi. Miust ei mittee, kun siihen sisälty useemman ruokalahin kotiruoka kahesti päivvään, kahveet, aamupala (riisipuuroa, kiisseliä ja LETTUJA!), sauna, yöpyminen ja hirvveen tervetullut ja kotoinen ilmapiiri sekä paljon mielenkiintoisia tarinoita elämästä Vuokkiniemessä ennen ja nyt. Galina tosijjaan toimitti meille ruuvat ja saunat, vuan illasta hään hiippaili nuapurriin siskon tykä ja jätti meille koko talonsa käyttöön. Aamusti taas hän tuli puurokattilan kanssa kahtommaan, mitenkä nuoriso jakselloo, kahvithan myö nyt keitellään.

Vielhhii kun ajattelen Galinaa, tulloo lämmin olo. Hää oli kotosin Raatteentien kuppeesta Venäjän puolelta, jost heijät pakkosiirrrettiin Vuokkiniemelle Neuvostoaikkoon, kottii hää on piässy käymmeen vasta lähivuosin. Äidinkiel häl oli Karjala, Suommee ja Venäjää oli oppina vasta koulussa. Kylhä meil tiäl Suomes on tullu kaikenlaissii mielikuvvii jotta mitä se elämä neuvostoaikan on mahtana olla, ja rivviin välist voip lukkoo jot ain eijjoo helppoo ollunna, vaan hänest ei paista mikkee muu kun ilo ja hyvä miel: ompa kiva kun tulloo nuorissoo kyllään, kaunis ilimahhii, lähempä kalalle ja viikonloppun lakkoon. Vaikka Vuokkiniemihin on muuttolintujen kylä; vanhat jäävät talveksi, nuoret ja työikäset käyvät vuan kesällä, hää oli piättän jäädä, ja selevästi nautti siit, että elämä oli mukavvoo.

Galina kalastelloo ystävänsä kanssa palijon. Tuohiset verkko-kohot ovat kuulemma palijon paremmat kun muoviset.
Kesäyön usva nousi niitylle.

Kostamus

Ensisilimäykseltä Kostamus näyttee paikalta, jonnekka seihtemänkymmentäluku on ryöminy rapulassa kuolemmaan. Yhteen kuvvoo en tajunna tästä betonirakentamisen ilottulusta ottoo. Pusikoittuneijen tiensivvuin välistä alakkoo näkkyy harmmoota lähijjöö, ja hetken piestä sitä tajuvvee jotta tämä lähijö on se kaupunki. Ennakkoluuloni myönnän, koska kuultu on yheksänkymmentäluvun alun votkaturistiin kertomukset, mutta vähän aikkoo kun ympärilleen kahtoo niin huommoo kyllä, jotta ite ovat tainneet votkaturistin olla niitä sotkijoit ja sikailijoit. Vaikka monet talot näyttee hylätyltä, siistijä siliti on.

Kiellii ossaamattommiin suomalaisten suurin kiukun aihe on aina kun miksei kukkoon maailimalla puhu suommee. Kostamuksessa tätä onkelmaa ei ole, lähestulkkoon joka kaupassa misse käyvveen, ymmärrettään suommee, ravintelissa on ruokalistat suomeksi, viina-herkku- ja rahanvaihtokaupan kassaneiti puhelloo selkosuommee. Kuukemma oikkein koulussa opiskelevat pakko-suomea.

Kauppoo löyttyy jos jonkinmoista, tosin niijen löytäminen vuattii joko tiettoo tahikka tiejusteluretkkii: osa rakennuksista näyttee hylätyltä, vuan kun sisälle eksyy niin jo on siellä tsaarillehhii kelppoovan fiiniä, hienoksi laetettu ravinteli tahikka muu puoti. Lukkoohan niissä kaupan nimet kyllä vuan jos kyrilliset kirjjaimet on hakusessa niin ei ne silimmään niin ota. Keskustassa on kylän kauppakeskus jonnekka ossoo suomalainenni mennä kun siinä on isolla SPAR- kaupan tunnus. Kauppakeskuksessa on usseempi ”kolttuja ja kodinkoneita” tyylinen liike, käsityökauppoo, lastentarvike ja elektroniikka kauppa ja sekä ruokakauppa. SPAR- oli ämmälle oikkee yllätys, hirvveen hyvät liha ja juustotiskit, tuoretta leippee ja iso vihannesosasto, parempi valikoima kuin meijän tuppukylissä.

Korhoskan seurue majoittui Fregat- nimisessä hotelli- ja mökkikylässä, paikka sijaihtee Kuhmosta päin tulttaassa hiukan ennen Kostamusta. Luksusmökki yheltä yöltä maksoo 17 euroa henkilöltä, ja varraus hoittuu netin kautta. Tässä mökissä oli iso tupakeittiö, kaksi makkuukammaria, iso terassa ja valtava oikkeen hyvä sauna. Kostamuksen keskustassa on myös hotellia, jos hotelli kiinnostelloo.

Hyvä reissu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *